Työharjoittelu

Olin neljä viikkoa työharjoittelussa Jyväskyläläisessä ompelimossa. 

Sain kokeilla paljon kaikkea uutta, mitä koulussa ei ole mahdollista tehdä.

Korjausompelu, ratkominen ja vaatteiden sarjatuotanto tuli tutuksi.

Pääsin harjoittelemaan uusien työvälineiden käyttöä ja ylipäätänsäkkin sain 

paremman kuvan kuinka työskennellään ompelimossa. 

Alla muutamia projekteja harjoittelun ajalta. 

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta eiköhän niistä jotenkin saa selvää. :)

Korjasin poliisin haalareita, laitoin neppareita takkeihin ja laakasin/leikkasin potkupuvun kappaleita. 

Trikoon käsittely oli minulle uutta. Kippuralle menevä kangas oli hyvin hankalaa käsiteltävää,

mutta teipin ja nuppineulojen avulla homma lopulta onnistui. Kangasleikkuri on kyllä näppärä! 

Se nopeuttaa leikkaamista ja säästää kättä tällaisessa isommassa leikkuuprojekteissa.

Sain ommella nojatuolin etu- ja takasaumat. Tämäkin oli minulle ihan uutta, mutta 

lopputulos oli mielestäni siisti. Innostus omaan verhoiluprojektiin kasvoi. Täytynee etsiä 

kirpputorilta/kierrätyskeskuksesta joku vanha ja huonokuntoinen nojatuoli ja antaa sille uusi elämä.

Asiakas toi samettikankaan ja kertoi haluavansa suoran mallisen perushameen. 

Piirsin asiakkaan mittojen mukaan kaavat ja ompelin hameen yhteistyössä ompelimon
omistajan kanssa. Tein kaavoihin neljä muotolaskosta ja taakse tuli pieni halkio. Meillä oli
koulussa viimeisimmän jakson aiheena hame, joten tämä projekti oli loistavaa kertausta.

Asiakas toi veneen kuomun, johon hän halusi uudet ikkunat. 

Merkkasin ikkunoiden paikat ja ratkoin irti vanhat muovit.

Tein leikkuusuunnitelman uusia ikkunoita varten.  

Voisin kuvitella itseni tekemään näitä hommia tulevaisuudessakin. :)

Asiakastyö: Hame

Ensimmäinen asiakastyö on aiheeltaan hame. Teen luokkakaverilleni kynähametta värikkäästä Melli Mello:n kankaansta. Hän sai itse suunnitella mallin ja minun osuudekseni jää toteutus mittojen mukaan.

Tekninen kuva, mallianalyysi ja tussi/PSP9 muotikuva


Aloitin projektin ottamalla asiakkaasta mitat, jonka jälkeen piirsin 1:4 peruskaavan. Peruskaava piirrettiin tämän jälkeen oikeassa koossa ruskealle paperille. Seuraavaksi kopioin kaavan silkkipaperille ja leikkasin lakanakankaasta harjoitushameen kappaleet.

Melli Mello:n kangas ja muotikuva

Muotolaskosten ompelu oli odotettua hankalampaa. Muutaman ratkomiskerran jälkeen homma alkoi sujumaan ja lopputulos oli kelvollinen. Vetoketjun ompelu oli helpompaa kun kuvittelin, kunhan uskaltaa ommella tarpeeksi läheltä. Vetoketjupaininjalka on kyllä loistava apu! Vyötärökaistaleen ompelua varten saimme paperisen ohjeen. Tulkitseminen oli aluksi hankalaa, mutta muutaman selvennyspyynnön jälkeen kaistale oli kiinni hameessa. Helma ommeltiin harjoituksen vuoksi käsin. 

Vyötärökaistaleen omeplu, vetoketjun kiinnitys, muotolaskosten silitys ja helman käsinompelu

Harjoitushame valmistui ja jännityksellä odotin sovitusta. Hame asiakkaan päälle ja helpotukseksi totesin ettei piirto- / kaavoitusvaiheissa ollut tullut isompia virheitä! Lisään kuvia myöhemmin. Seuraavaksi vuorossa on pienet muutokset peruskaavaan ja virallisen hameen kuosittelu.

OSA 2

Kuosittelua isossa koossa

Leikkuusuunnitelma, leikattujen ja huoliteltujen kaitaleiden ompelu hameeseen.

Rullapäärmätyn ja pomutetun röyhelön ompelu hameen miehustaan.

Toinen sovitus: pientä korjattavaa.

Valmis hame asiakkaan päällä. Vasemmalla päälle ommeltava pitsivetoketju.  

Valmis hame: röyhelökaitale ja harmaa sähköistymätön vuori.

Poikkileikkauskuvia

Ompelimme muutamia viikkoja sitten saumaharjoituksia. Poikkileikkauskuva tuli piirtää harjoituksesta leikatun saumanäytteen viereen. Opettaja tarkisti ja ei virheitä, jes! :)
Itse saumoja kun katsoo, niin hieman on vinkkarallaan...
Mutta eiköhän ne ompeleet ajan kanssa ala menemään suorempaan.

Hipenen huomionkipeä apuri.

Pientuote

Saimme tehtävän aiheeksi pientuotteen. Totesin tarvitsevani kouluun jonkun pieneen tilaan mahtuvan vetoketjullisen pussukan, johon saa laitettua puhelimen, lompakon ja avaimet. Suunnittelin useamman tuotteen, mutta tämä malli tuntui kätevimmältä käyttötarkoitusta ajatellen.
Kaavojen teko oli oikeastaan aika helppoa. Lähes kaikki palat olivat suorakaiteen muotoisia.
Kaavat osoittautuivat vieläpä toimiviksi, joten valmistuvaiheessa ei ollut suurempia ongelmia.

Valitsin nämä kankaat tilkkulaatikosta sävyjen ja mukavan tuntuisen puuvillan takia. Lopputulosta katsoessa kankaat olivat hyviä valintoja. Vuoreen olisi käynyt toki myös vahvempi kangas, mutta uskon tämän kestävän sen minkä pitääkin. Näin jälkikäteen ajatellen myös harmaisiin osiin olisi voinut laittaa tukikankaan jämäköittämään, mutta tähän käyttötarkoitukseen se ei ole onneksi pakollinen. Vetoketju oli sopivan mittainen ja nepparin laitto onnistui ensimmäisellä yrittämällä.

Leikkuusuunnitelmaa tehdessä kiinnitin huomiota langansuuniin ja mahdollisimman pieneen kangashävikkiin. Kun palat oli leikattu, pääsin aloittamaan ompelun. Taskun kannen asettelu meni uusiksi alkuperäisiin piirrustuksiin nähden, mutta vanhalla kaavalla leikatut palat kävivät tähän käyttötarkoitukseen loistavasti. Piirrustuksien mallissa esim. kolikot pääsevät helposti tippumaan taskusta nepparista huolimatta, mutta uudella asettelulla pienet tavarat pysyvät siellä missä pitääkin.
Vetoketjua laittaessa jouduin kaivamaan ratkojan esille, mutta pienen pyörittelyn jälkeen sekin oli onnistuneesti kiinni oikealla kohdalla.

Työjärjestys muovautui tuotetta tehdessä. Pysähdyin aina hetkeksi ajattelemaan seuraavia vaiheita, saumoja ja niiden poikkileikkauskuvia, kirjasin ne ylös ja jatkoin eteenpäin. Lopuksi kokosin näistä muistiinpanoista lopullisen työjärjestyksen.

Otin pussukan parin päivän koekäyttöön jotta voin testata ommelten laadun ennen arviointia. Harmikseni huomasin ommelleeni taskun vihreän kaistaleen liian kauaksi sivusaumasta. Kangas oli päässyt purkumaan noin sentin matkalta. Ratkoin vuoren auki ja ompelin kyseisen sauman uudelleen hieman kauempaa. Tästä lähtien muistan kiinnittää paljon enemmän huomiota saumavaroihin, koska tuntuu kurjalta alkaa valmista tuotetta korjailemaan oman huolimattomuuden vuoksi.
Tätä pientä purkumista lukuunottamatta, tuote vastaa sitä laatua mitä toivoinkin.

Haastavinta oli työjärjestyksen laatiminen ja poikkileikkauskuvien pohtiminen. Valitsin itselleni paperitöiden osalta aikaa vievän tuotteen, mutta voin rehellisesti sanoa oppineeni paljon uutta. Kokonaisuudessaan mukava projekti. :)

Hameen mallin kuvaaminen

Tehtävänä oli piirtää tekninen kuva tussilla tai lyijykynällä kuudesta eri hamemallista. 

Halusin kokeilla kuvien värittämistä tietokoneella ja tällainen oli lopputulos:

Tilkut järjestykseen

Kävin eilen vintiltä kaivamassa tilkkupussit parempaan käyttöön. Joukossa oli äidin vanhoja kankaita, kuten myös Eurokankaasta ostettuja valmiita tilkkupusseja. Nyt kaikki on nätisti koulun kaapissa odottamassa uusia ideoita.

Saa nähä kauanko kankaat pysyvät siististi laatikossa viikattuina... Yllä myös apurini Papu 4kk, jonka ansiosta aikaa kului hieman odotettua kauemmin.

Nuppineulatyyny

Seuraavana vuorossa oli ranteeseen kiinnitettää neulatyyny. Suunnittelin nepparilla kiinnitettävän ja irroitettavalla remmillä varustetun mallin. Nepparikiinnitykseen päädyin, jotta neulatyynyn saa kiinnitettyä muuallekkin kuin käsivarteen, esim vyöhön. Irroitettava hihna on kätevä. Oli mukava vihdoin päästä ideoimaan ja toteuttamaan jotakin ihan itse alusta loppuun. Kankaiden valinta tapahtui nopeasti. Farkku pitsiin ja kuviokankaaseen yhdistettynä kiehtoi. Kaavojen teko ja palojen leikkaus oli helppoa ja pian olinkin jo ompelemassa. 

Hihnan mutka meni hieman mönkään, mutta tumma lanka ei onneksi paljoa farkusta erotu. Itse tyynyosan paloja piti hetki pyöritellä, jotta kaikki meni oikein päin. Pitsin kiinnitys osoittautui haastavaksi. Pienen ratkomisen jälkeen pitsi oli päällispalassa ja aloin ompelemaan paloja kiinni toisiinsa. "Laatikon" ompelu oli pulmallista, mutta onnistui lopulta. Ensikerralla tekisin työjärjestyksen tuon osion kohdalla hieman toisin.   

Käänsin työn ja täytin vanulla. Leikkasin paksusta muovitetusta pahvista suorakaiteen muotoisen palan, jonka laitoin neulatyynyn sisälle estämään nuppineulojen pistämisen käsivarteen. Ompelin päädyn käsin umpeen. Pitsi törrötti vähän joka suuntaan, joten päätin ommella sen käsin kiinni kuviolliseen kankaaseen. Sain langat mielestäni hyvin piiloon.

Irroitettava hihna

Nepparikiinnitys

Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. :)

Ryhmätyö: "3D" muotikuva

Ryhmätyö, jonka aiheena oli eri tyylit pukeutumisessa. Aiheesta tuli tehdä muotikuva. Saimme teemaksi bisnes. Suunnittelimme naiselle kynähameen mustasta kankaasta ja paidan vaaleanvihreästä satiinikankaasta. Teimme mallille muotoja ja 3D-efektiä vanulla ja rypytyksillä. Sirja maalasi naiselle kasvot ja minä koivet. Ensimmäinen ryhmätyö sujui kokonaisuudessaan hyvin.

Sormineulatyyny

Koulu on alkanut ja pääsimme ensimmäisen pienen työn pariin. Kyseessä on sormineulatyyny, joka on tehty ympyrän muotoisesta fleecetilkusta, pullonkorkista, vanusta ja kuminauhasta. Apuna käytettiin liimaa ja lankaa. Se on näppärä apuväline ompelussa, tulee varmasti käyttöä!

Tervetuloa, hyvä lukija!

Moikka,

Olen Inka. Juuri vaatetusompelijan opinnot aloittanut tyttö Jyväskylästä. Aloitin tämän blogin, jotta voin luoda portfolio-tyyppistä kollaasia koulutöistäni, aikaisemmista projekteistani ja vapaa-ajan harrastuksistani. Blogin avulla pystyn seuraamaan paremmin kehitystäni tulevien opiskeluvuosien aikana.

Hieman enemmän itsestäni... Ylä-asteella valitsin puutyöt. Ja valinnaisina lisää puutöitä. Kutomapuikot eivät pysyneet käsissä, eikä ompelukone totellut. Kamerat ja kuvien editointi veti puoleensa ja aloitin audiovisuaalisen viestinnän opinnot. Vuoden päästä vastakkain oli koulu ja lisääntyvät työtunnit. Pidin enemmän työstäni ja opinnot keskeytyivät. Vuosia kului ja usein tuli mieleen, että haluaisin tehdä jotain luovempaa, jotain jossa voisi itse suunnitella ja toteuttaa suunnitelmiaan.

Lähdin kokeilemaan Nuorten taidetyöpajaa ja löysin uudestaan kauan hukassa olleen inspiraation. Pääsin maalaamaan, ompelemaan, kunnostamaan ja askartelemaan. Melkein voisi sanoa, että vain mielikuvitus oli rajana ja se myös näkyi projekteissani. Vapaa-ajalla suunnittelin ja ompelin kavereille haaremihousuja ja sain paljon positiivista palautetta. Innostus ompelemiseen ja vaatteiden suunnitteluun kasvoi. Tuli kevät ja oli aika täyttää yhteishaku-lomakkeet. Kesällä postilaatikosta putosi kirje Jyväskylän ammattiopistolta: Sinut on hyväksytty opiskelemaan tekstiili- ja vaatetusalan perustutkintoa.

En olisi osannut kuvitellakkaan päätyväni näiden vuosien jälkeen ompelukoneen ääreen opiskelemaan itselleni ammattia. Koulu alkoi ja kokonaiskuva alkoi hahmottua: tämähän vaikuttaa mukavalta. Innolla odotan tulevia projekteja ja toivon löytäväni tästä itselleni työn, josta nautin.

Lisään aina projektin valmistuttua pienen koosteen suunnittelusta, työstämisestä ja lopputuloksesta. Katsotaan miten opinnot lähtevät sujumaan ja kuinka blogin kirjoittaminen ensikertalaiselta onnistuu.

Mukavia lukuhetkiä,
Terveisin Inka